Pata-pata

Oon vallan unohtanu kertoa tosta "onnettomuudesta" joka on tosa yhessä Iran postauksessa vihreellä tarjottimella mikrosulatettujen pakastesienien kanssa...

Noh, se meen porkkana-ananas-aprikoosikiivimikävittulieneekakku oli aika vaikee kypsyttää, joten kypsytettiin sitä eri lämpötiloissa useemman päivän ajan, ja siitä seuras kakun turhautuminen.
Turhautuneena kakku päätti lähteä hevontuuttiin vuuastaan ja päätyi tietty uunin pohjalle. Ei sitä sinne paljon päässyt, tuon toisen mustan kökön verran, joka näyttää ees hiukan tunnistettavalta ja keskeltä ruskeelta.
~~~~~~~~~~~

Luonnollisestihan uuni pitää siivota tollasen jälkeen, joten siivouspäivänä otin pesuaineita ja pata-pataa ja mittäikinälie, ja alettiin normaalisti siivota keittiöö. Uunin pesuun tultaessa ehdin vähän alottaa, mutta keksin jotain parempaa tekemistä, kuten esim. Iran auttamista silityslaudan liian pieneen siivoskaappiin pakkaamista. Ja kun on tällänen kultakalan muisti ni heti kun selkänsä kääntää ni asia unohtuu, joten täytin tiskinpesukoneen, laitoin sen päälle ja totesin että valmis!

Iltapalaa hakiessani ihmettelin raollaan olevaaa uuniluukkua mutta tönäsin sen ohimennessäni kiinni..suurin virheeni keittiössä tähän asti.

~~~~~~~~~~~~

Muutaman päivän kuluttua kun taas tuli yllättäen nälkä, sain kuningasidean että mehän tehään monta vuuallista makaronilaatikkoo sinne coniin mukaan evääks, ja aloin innoissani vääntään makaronilaatikkoa. Mulla oli hyvä tunne siitä että tällä kertaa onnistuu, kun Sini oli auttaassa mua...oon niin turskatin huono tekeen makaronilaatikkoo kun aina siittä tulee enemmän keittoo ku laatikkoo!
Joo, no siinä sitten väänsin uunin 200 asteeseen ja tein 2 laatikkoo, toisen lihalla ja toisen sienillä...

. . .
. . .
. . . .

kun avaan uuniluukun ni sieltä tulee kamala, aivan sanoinkuvaamattoman kamala harmaanvihreenkirjava katku, joka kirvelee silmiä niin etten nää hetkeen mitään.
Hetken toivuttuani mieleeni tulee vain yksi asia: PATA-PATA!!! OLEN JÄTTÄNYT SEN UUNIIN!!!
Avaan ikkunoita ja ovia sekä käyn hengittämässä olkkarissa jossa pahaa avistamattomat Ira ja Eve piirtelevät tatuointeja. Selitän sekavia pata-padasta ja uunista ja siitä että vaan jotenkin unohdin ja menen hätääntyneenä takaisin keittiöön katsomaan uuniin. Ira vaan toteaa että. "Mä aattelinkin ettei tää tussi nyt ihann näin pahalta haise" Ö__ö
Uunin pohjalla makaa käryävä musta klöntti joka kytee sisältä. Ajattelen että onneksi meillä EI ole palohälytintä ja nappaan laatikosta veitsen jolla krapsutan klöntit uunin pohjalta. (joo tosiaan, se kakkukökkökin oli siellä vielä :D)

Sisältä kytevä pata-pata poltti lattiaan jäljen ja keittiössä haisi kammottavalta pitkän aikaa. Jouduin sammuttamaan uunin, pesemään sen ja laittamaan takaisin päälle ennenkun saatiin makaronilaatikkoa.
Otan tästedes uunin pesun astetta vakavammin :D