Itkettää vaan.
Ei oo tosiaan enää Miikoa.
Eilen se ei syöny aamulla enää ja päivälläkin vähän huonosti, oli ellasen tuskasen olonen ja tänään puolenpäivän aikaan lakkas käymästä hiekkalaatikolla. Nobukin tajus et jotain on vialla, kun se vaan nukku miikon vieressä ja hoiti sitä.
Eli kävi se mitä pelättiin, se lonkkamurtuma oli tullut selkärangan kautta, josta oli myös tullut hermovaurio joka esti pissaamisen ja kakkaamisen.
Aika heikosti saa kyllä tollaseenki akuuttiin juttuun lääkäriä. Aloin heti 10 aamulla soittaa, kaikkalla oli tältä viikolta täyttä joten jouduin odottaan viiteen, että pystyin soittamaan päivystävälle klinikaklle. Sieltäkin sain ajan vasta puol kahdeksaksi.
Siinä se lääkäriki sano mulle et ei sille voi enää tehä mitää, vaikka tiesin sen, eilen illasta asti tiesin et enää mitään ei oikeen voi tehä. sanoin vaan et parempi et nukutetaan pois, ja se kävikin äkkiä. En pystyny ees liikku minnekkään, vaan seisoin siinä. Mut oon ihan varma et se kehräs kun kuljetettiin sitä sinne hautauspaikalle. Ainakin mun mielessä.
Kun tulin kotiin ni Nobu ja Mei oli ihan ihmeissään ku tulin yksin. Nobu ei suostunu liikkuu olkkarin ovelta mihinkään vaan tuijjotti eteiseen ja tyhjään kanto koppaan, Mei makas Miikon kiipeilytelineessä. Nyt ne kyl nukkuu jo, kun annoin niiden tutkii eteisen ja Miikon kantokopan tosidteeks ettei sitä oo missään. Kai nekin sitä jotenkin kaipaa.
Kiva kyllä et se äitin kaveri suostu hautaan sen...muuten oisin joutunu tuhkaamaan sen.
siellä se nyt on pienessä pahvilaatikossa sahanpurujen seassa. Kertoo Revanssille terkkuja.
Nyt tiedän Miks muute näin revanssista unta pari viikkoo...kai nekin nyt sit loppuu.
Mut joo, Miiko oli ihan ilonen ja pirtee, ei lainkaan kipee nää pari viimistä viikkoo mistä oon
ilonen, sai tehtyy kaikkee normaalii. Nyt pitäs vielä keksii mitä teen kaikelle tolle vauvanruoalle :D
En ainakaan ihan hti ota uutta kissaa...saas kattoa josko hetken päästä, tai sit oottelen rauhassa Optimus-Primeä. Miikossa oli niin paljon vauvvaa hetjkeks, et tuskinpa ihan heti tulee mitään kuumettakaan.
Nyt meen vaikka lukemaan jo tulis uni, huomenna on pitykä työpäivä. Unia.
Pistän tän kivan tekstin nyt tähän jos vaik jaksat lukee tän, koska mua tää lohduttaa ihan hirveesti aina. Pusi. ♥
VastaaPoista***
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
...sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän,
mutta älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta,
tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän kun aika koittaa,
anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun,
pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä jota minulle osoitat,
vaikka olen viimeisen kerran silmäni sulkenut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina
Älä anna turhaan sydämesi itkeä.