Ne itkettää mua enemmän ku surulliset loput jostain syystä ja sit jälkeenpäin hymyilen typerästi jonkin aikaa riippuen kuinka ällömakeanonnellinen loppu se on ollu.
En tiedä missä välissä must on tullu tällänen, koska ennen en tuntenu yhtään mitään, jonkun tarinan lopun takii tai oikeastaan minkään takii. Ihan lapsellista ja vihaan sitä. Poskiin sattuu ku hymyilee liikaa ja nenä alkaa vuotaa ku itkettää. Ärsyttävää.
Ihan toiseen asiaan mikä ärsyttää.
Meil on vähän väliä kavereita käymässä ja must on kivaa ku on, mut tuntuu et oon helvetin huonoo seuraa ja ihan tylsä. En millään jaksa kovinkaan pitkään nauraa mukana ja pitää hauskaa vaik kuinka yrittäisin ja sit vaan vaivun ihme tilaan, jossa en jaksa kuunnella muita enkä jutella mitään ja kaikki luulee et oon vihanen ja sit mua ärsyttää vielä enemmän, ku en oikeesti oo ja sit alkaa ärsyttää vastailla kaikille et en oo ja lopulta oikeesti oonki ja sit siitä tulee ihme kierre ja lopulta vetäydyn yksin johonkin enkä huomaa enää yhtään mitään ennen ku olo menee ohi. Sit jaksan taas vähän aikaa. Ärsyttää ku oon näin ärsyttävän masentava ja tylsä.
Ja nyt vielä väsyttääkin, mut en vielä viittis mennä nukkuu.
Jos lukisin vielä pari fikkiä, vaik niissäkin on ärsyttävän onnelliset loput ja sit itkettää taas. En oo koskaan ymmärtäny mitä järkee on itkeä ilosta, ja jonkun hemmetin fikin tai tv-draaman takii itkeminen on vielä typerämpää. Ärsyttää. Ja silti hymyilen vieläkin äskeisen onnellisen lopun takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti